Aamu alkoi aurinkoisena ja tyynenä, siis oikeasti tyynenä. Ei olla pläkää tällä matkalla nähty, aika hassun näköistä. Polttoaineen myynti piti aueta 7-8 aikaan mutta kahdeksalta ei näkynyt enää koko proomua. No VHF:llä kutsuin satamamestaria ja proomu oli kuulemma juuri tulossa takaisin. Aamiainen takakannella ja köydet irti, nyt alkaa tämän osuuden viimeinen matka.
Tankkaaminen tapahtui suoraan proomusta
Ei olis uskonut että tämäkin meri voi joskus olla näin tasainen. Ensimmäinen päivä koko matkan aikana kun ei tarvinnut pitkiäkalsareita ja purjehdusasua, täydellinen päätöspäiväkeli. Oli oikein mukavaa körötellä koneella viimeinen 25 mailia Pohjanmerta.
Amterdamin sataman suu
Jaahas ja ketäs se siinä taas on, no kissalanpojat tietenkin. Ja eiköhän taas mennyt totutulla kaavalla kaikki tarkistettiin mutta tällä kertaa huomattavasti ystävällisemmät virkamiehet kuin viimekertainen. Olivat kyllä ihmeissään kun heille ei oltu kerrottu edellisestä tarkastuksesta. No ei oltu keretty laittomuuksia kärräämään alukseen sitten eilisen tarkastuksen ja toivottivat hyvää matkaa.
Mihis sulkuun sitä sit pitäis mennä? Ei ole ketään ketä peesattaiskaan.
Löytyhän se oikea kolo meillekin, minun ensimmäinen sulku ikinä. Hannu ja Kalevi vanhoja konkareita. Ei sitten kauas liikuttu 30cm alaspäin.
Olenkohan minä nyt virallisesti kaislikkokippari kun ojassa ajelellaan?
Ja ette taas ikinä arvaa kuka meitä tuli taas morjestamaan, no kissalanpojat tietty. Tämä alkaa jo pikkuhiljaa naurattamaan. Ajoivat meidän perään ja kippari huusi jo kaukaa että tietää että meidät on jo tarkastettu 2 kertaa ja tämä ei ole kolmas kerta ja nauroi makeasti. Oli edellisessä tarkastuksessa unohdettu kirjata meidän kotisatama :) No kun kotisatama oli selvillä toivottivat taas hyvää matkaa ja ajoivat pois. Ollaan kaiketi tärkeitä vieraita Hollannissa kun näin paljon on saattajia :)
Ojanranta asunto, mukava tulla purkkarilla terassin reunaan.
Amsterdamin keskustan kohdalla oli kyllä ruuhkaa kylliksi, koko aika oli joku menossa johonkin.
Adrianan kaima näkyi AIS pitkään mut vihdoin löyty.
Menossa viimeiseen sulkuun
Marina Muiderzand ei ole ihan mikään pikku paikka, veneitä n.1000kpl
Kunhan löydetään oma paikka G76 niin se on sit siinä 3 viikon ja 1600nm matka johon on mahtunut monen näköistä kokemusta. Tunteet oli pinnassa kun paikka löytyi ja köydet saatiin kiinni. Aika urakka! Mitä siihen sit vois enempää sanoa.
Suuri KIITOS todellisille merimiehille Hannulle ja Kaleville. Ilman heitä ei tästä unelmasta olisi koskaan tullut totta. Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä kiitollisuuden tunnetta joka minulla on, KIITOS että jaksoitte uskoa tähän projektiin!
P.S
Toivottavasti Adriana löytyy samasta paikasta 2 viikon päästä kun uusi seikkailu Neidistön kanssa alkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti