Helsingholm - Stenskär

5.-7.9.2014

Iltapäivällä purjehdin kevyessä tuulessa Helsingholmista kotisatamaan hakemaan neidistön mukaan. Takaisin Helsingholmaan tullessa saatiin vene samaan paikkaa laituriin josta iltapäivällä lähdin. Sattumalta tuli vielä vanha ystäväni kylään pulpettiveneellä, oli lähtenyt vain ajelemaan ja ajatuksia tuulettamaan. Illaksi olin varannut saunan parhaaseen auringonlasku aikaan. Hyvät löylyt saatiin taas kerran ja uimassakin käytiin monta kertaa. kivaa olla taas neidistö mukana. Illaksi tuli satama melkein täyteen. Kaunis ja lähes tyyni ilta.

Aamulla alkoi taas kahdeksan jälkeen menojalkaa väpättämään siinä määrin että lähdettiin taas purjehtimaan. Mihis sitä sit mentäis? No Stenskär on sopivalla suunnalla ja siellä on viimeksi oltu joskus 90 luvulla joten olkoon se tämän viikonlopun kohde. Mukavassa sivuvastaisessa ja hienossa ilmassa purjehdittiin Gulkronan kohdalle asti jossa purjeet laskettiin ja loppu matka Stenskärin suojaiseen satamaan ajettiin koneella. Hiukan oli paikat muuttunut vuosien varrella ja meidän veneen syväyskin hiukan kasvanut. Satamakirjan mukaan pitäisi olla vettä 2.5m mutta hiukan ennen laituria otti köli saveen ja matka toppasi siihen, "Pit olema" sanois Virolainen vaan ei ollut. Jotenkin hauskaa kun aina löytyy laiturilta joku joka tietää että on siinä ollut isompiakin veneitä ennen ja kyllä siinä vettä on, jne jne, niin niin ja joo joo... mutta kun me ollaan pohjassa kiinni niin eipäs taida olla. Joo-o, laiturilta on aina helppo huudella. No onneksi volvon taittolapalotkurissa on pakilla hyvä pito ja niin päästiin taas irti savesta ja uutta paikka etsimään. Kokeiltiin vielä toisessa kohtaa ja löydettiin paikka jossa vene juuri ja juuri kellui, kelpaa, eikun köydet kiinni.Oli hieno tyyni ilta ja satamakin tuli täyteen. Käveltiin vielä koko luontopolku ympäri ja käytiin uudessa näköala tornissakin katsomassa. Hieno paikka. Ainoa miinus tulee saunasta, itseä ainakin jaksoi ihmetyttään kun puitteet on näin hienot on sauna omakotitalon kellarissa ja uimaan ei pääse vaikka satamassa olisi monta todella hienoa rantasaunan paikkaa. No jos kauppa käy näinkin niin miksi vaivautua investoimaan? toisaalta ymmärrän ja koska sauna ei saaristolaisille ole niin tärkeä kuin veneilijöille ja laituri on muutenkin aina täynnä, turhahan sitä on pistää muutenkin niukkoja varoja kiinni kunnon saunaan. Sääli se silti on, kunnon rantasaunalla Stenskär olisi saariston helmi ja ilmiselvä Gulkronan perillinen.

Seuraavana aamuna käytiin yrittämässä septin tyhjennystä Pidä saaristo siistinä ry tyhjennys lautalla. pumppasin, pumppasi, ja taas pumppasin ja sitten vielä pumppasin, puolen tunnin päästä oli pakko luovuttaa, yhtään pisaraa ei tullut tankista ulos, ei ollut pumppu kunnossa. Ennenkin huomannut että näissä kelluvissa tyhjennys asemissa on huonot pumput.

Kotiinpäin mentäessä ajetiin Gulkronan ympäri, paikassa jossa nuorempana oltiin melkein joka perjantain kunnes Eva sairastui ja Guvald sulki samantien sataman. Satama oli monta vuotta auki vielä päivävierailuille mutta nyt oli nekin loppuneet ja joka paikassa oli privat kylttejä ja laiturit naruilla suljettuja, sääli. Gulkrona oli saaristomeren hienoin vierasvenesatama, siis minun mielestäni, siellä oli ymmärretty mitä veneilijät haluaa ja hintakin oli halpa ja palvelu erinomaista, harmi ettei sinne enää voi mennä. Kiitos Erikssonin perheelle kaikista niistä vuosista ja hienoista hetkistä ja hyvistä löylyistä, Kiitos!

Kotiin purjehdittiin kevyessä vastatuulessa kryssien ukkospilveä karkuun. Saatiin me sitten kunnon sadekuurokin vielä niskaan mutta mitäs sitten tämähän on purjehdusta ja tässä yleensä kastuu :)

Helsingholmin laiturissa

Helsingholmin satama

Stenskärin väylällä

Stenskärin kylä

Stenskärin näköalatornissa

Stenskärin uusi näköalatorni

Stenskärin sauna on tuolla kellarissa, ei ehkä ihan idyllisin saunan paikka?

Stenskärin satama

Stenskärin laiturissa oli illalla täyttä

Gulkronan yhteisaluslaituri, täynnä privat ja stängt kylttejä

Single handed

2.-5.9.2014

Oli aika taas perinteiselle single handed purjehdukselle. Talvella suunnittelin että tämän vuoden yksinpurjehdus olisi ollut Gotlantiin mutta Yliperänainen esitti asiassa protestin ja kotona meillä on demokratia joten kompromissina sovittiin että eteläisin piste on Utö, ei yhtään kauempana. No näillä mennään, onhan sitä kirkossa sovittu että yhdessä päätetään niin myötä kuin vastatuulessa. En tiedä mikä siinä yksinpurjehduksessa oikeen kiehtoo, onko se jännitys? itselle tai mailmalle jonkun todistaminen? vai mikä? Vaikea sanoa, ihmismieli kun on niin metka paikka, keräähän joku perhosiakin... No joka tapauksessa minusta on joskus kiva olla yksin purjehtimassa vaikka kaikki on haastavampaa ja joka asia pitää moneen kertaan miettiä ja silti aina ei kaikki mene niinkuin Trunsöössä.

Tämän vuotinen matka taittui kevyessä kelissä kryssien ensin Trunsööseen jossa sopivasti oli laiturin pää vapaana joten siihen kylkiparkkiin. Laitoin lepuuttajat ja köydet valmiiksi ja tein rantautumissuunnitelman, kaikki meni kuin oppikirjassa ja kun sain veneen kiinni kömpi naapuriveneen ukko ja kysy jos tarviin apua :) En tarvinnut. Ukko päivitteli että oletkos ihan yksin noin isolla veneellä? Kaikkihan on niin suhteellista... Olin taas perinteiseen tapaan näköalapaikalla ihailemassa maisemia ja illalla saunassa ja saunan jälkeen istuin sitloodassa lukemassa kun Puolalaisveneen kippari tuli kysymään josko tulisin mukaan heidän votkan juonti juhliin? Kiitin kutsusta ja totesin että voin tulla mutta votkaa en juo. Oli Puolalaisilla vaikea ymmärtää ettei suomipoika juo votkaa, sitä joutui selittelemään koko illan. No puolalaiset joi sitten minunkin edestä ja kohta oli koko kööri kovassa laulukunnossa, olivat ostaneet Turun pitkäripaisesta 25 litraa Finlandia votkaa viikon purjehdusta varten! veneessä oli 6 ja yksi ei juonut mitään. ohhoh. Olivat vielä hiukan huolissaan että votka loppuu kesken. Kippari meinasi että ellei Suomipoika juo votkaa niin Puolan poika juo senkin edestä, sen kyllä tämän reisun jälkeen allekirjoitan! Ainoan selvän miehistönjäsenen kanssa siinä illanmittaan katseltiin hyviä kohteita saaristomereltä. Ukoilla oli lähtö klo 5 aamulla mutta jotenkin arvasin ettei taida kyllä olla kukaan silloin menossa mihinkään.

Keskiviikkoaamuna nousin ennen seitsemää ja kappas siinähän se oli Puolalaisten vene vielä laiturissa. Aamupalan jälkeen lähdin kohti Utöötä tarkoitus oli olla perillä ennen klo 12 koska silloin alkoi yksi puhelinpalaveri johon aioin osallistua, kevyeen vastatuuleen ajoin suurimman osan koneella, taas oli olo kuin päätään olisi hakannut seinään, sama juttu aina moottoroidessa, se vaan on jotenkin niin pakonomaista perille pääsyn odottamista. No Utössä sitten ei kaikki mennyt ihan nappiin, jostain syystä ei ankkuri ekalla kerralla pitänyt ja jouduin ottamaan uudestaan, toisella kerralla kaikki meni nappiin ja vene tukevasti laiturissa.

Utö on mielestäni kerrassaan upea paikka, varsinkin näin syksyllä ja keväällä kun ei ole paljoa muuta porukkaa. Kesällä sen hohto hiukan kärsii kun joka  paikka on täynnä porukkaa. Patikoin koko saaren joka kolkkaan ja istuin kappelissakin mietiskelemässä, oikein hieno lepopäivä. Seuraavana aamuna lähdin taas purjehtimaan kohti...? No ei taaskaan ollut mitään suunnitelmaa, antaa tuulen viedä ja katsotaan sitten kun kyllästyn purjehtimiseen mihin ankkuri lasketaan, stressitöntä vailla suorittamisen ja perille ehtimisen painetta. Olisiko kuitenkin että ihminen ihan itse aiheuttaa kiireen ja stressin itselleen omilla valinnoilla? Ensin puhutaan kovaan ääneen että on kiire ja stressi ja surkutellaan kohtaloa vaikka kaikki on oikeasti omissa käsissä? Usein se vaatii jostain luopumista ja se sattuu. Tai onkohan se niin ettei sitä itse edes ymmärrä että asioihinsa voi oikeesti vaikuttaa ja kiire on aina itseaiheutettua? minulle on ainakin käynyt näin useinkin vaikka nykyään pyrin kyllä siitä pois ja yritän elää tässä hetkessä nauttien elämän eteen tuomista asioista. Kaikella on tarkoituksensa, tälläkin. Ja aina ne asiat ei ole sellaisia kuin itse haluaisi mutta todellisuutta vastaan on turha taistella, siinä ei väsytä kuin itsensä.

Koko päivän välillä vauhdikkaasti välillä hitaasti purjehtien tulin illalla Helsingholmin edustalle ja päätin jäädä siihen yöksi, sain vielä saunankin ja oli ilo nauttia saunasta ja auringonlaskusta. Kiitos. Seuraavana päivänä oli aika palata arkeen ja hakea neidistö kotisatamasta mukaan purjehtimaan, kaikki loppuu aikanaan. Niin kivaa kuin yksin purjehtiminen onkaan niin on se vaan neidistön kanssa vielä paljon mukavampaa. 

Dömmaskär

Näkymä Trunsön kalliolta

Trunsön kylälaituri

Puolalaisten juhlat Trunsön laiturissa

Utö, Vene tukevasti laiturissa

Utö satama

Majakka hiukan eri kuvakulmasta

Utö kappeli

Täysin purjein 7,6 solmua kohti Sälgskär

Helsingholm satama

Auringonlasku Helsingholman saunan terassilta

Onko onnellisuus asennekysymys? 

 

 

Muinaistulienyö

29.-31.8.2014

Oli aika taas suunnata vene kohti Utterskärin perinteisiä muinaistulienyön juhlia. Perjantai illalla pysähdyttiin yöksi nukkumaan Hamnholmenin laguunin, tietysti på svaj. Hamnholmen on saaristomeren kansallispuistoa ja erittäin suojaisa ja kaunin satama laguuni jossa vettä 8-3m ja pitävä savipohja. Hauska juttu tässä on että oli meidän ensimmäinen kerta tässä laguunissa vaikka ollaan matkaveneilyä aktiivisesti harrastettu 1996 vuodesta mutta jostain syystä tästä on aina menty ohi. Ehkä syy on liian läheinen sijainti kotisatamaan? Tuli mieleen se vanha sanonta "merta edemmäs kalaan" heh.

Lauantai aamulla olemattomassa tuulessa jouduttiin sitten aikataulullisista syistä moottoroimaan Utteriin. En pidä moottoroinnista, siinä on aina sellainen perille pääsyn stressi ja kaukana purjehduksen nautinnosta jossa perille pääsy on toissijainen asia, pääasia on itse purjehdus. No joskus vaan on pakko kipparinkin joustaa. Perille päästyämme oli jo laiturit täynnä mutta iloksemme paikka meille järjestyi kun ystävälliset kanssaveneilijät hiukan siirsivä veneitä. Kiitos. Ohjelmassa oli perinteiseen tapaan hauskaa yhdessäoloa, jollamestaruus kilpailut ja perinteinen äijäsoppa ja tietysti sauna. Tänä vuonna jollamestaruuskilpailuissa olin itse toipilaana huoltojoukoissa kun neidistö pisti radalla tuulemaan, Yliperänainen oli aikuisten mestari ja pikkukippari Jenny lasten mestari Ja Jungmanni Emmy lasten kolmonen. Onnea neidistölle! Aika tyttöjä purjehtimaan. Sunnuntaina purjehdittiin mukavassa tuulessa kotiin. Oli pieni "kisakin" menossa kun Hannu ja Jussi lähti meidän kanssa samaan aikaan, he koneella ja me purjeilla, Vasta Järngrynnanin kohdalla oli pakko tunnustaa tappio, ei taaskaan pärjätty Hannulle vaikka kuinka yritettiin, aina se menee ohi :)

Oli taas mukava tapahtuma Utterissa. Salon navigaatioseura on aktiivinen seura jossa kaikenikäiset ovat mukana toiminnassa ja on tekemisen meininki. Ilo olla mukana tässä porukassa.

www.salonnavigaatioseura.fi/

Hamnholmen, Söderfladan

Yliperänaisen finaalin maaliintulo, tärkeintä ei ole voitto vaan.... :)

Pohjoislaituri

Itälaituri

Jollamestaruuskisojen palkintojenjako

Järngrynnanin kohdalla meni ukot peltigenoalla ohi, siihen asti onnistuttiin pistämään purjeilla kampoihin :)

Merikarhut

15.-17.8.2014

Muistan jo nuoruudessani katselleeni satamassa isoa matkapurjevenettä jossa oli vihreä lippu saalingissa. Silloin minulle ei vielä selvinnyt sen tarkoitusta mutta vuosien varrella lippu tuli tutuksi samoin aloin miettimään mahdollisuutta sille että ehkä itsekkin voisin joskus olla Merikarhu. Tiesin että pääsyvaatimukset olivat tiukat joten en koskaan edes harkinnut hakemuksen tekemistä, koin itseni liian aloittelijaksi. Vuosia myöhemmin olen tutustunut useampaan Merikarhuun ja saanut kannustusta tutustua toimintaan. Vihdoin koitti tilaisuus tutustua toimintaan ihan paikan päällä kun Markku ja Tarja kutsuivat meidät avoimienovien viikonloppuun. Merikarhuilla on 2 kertaa vuodessa avoimienovien viikonloppu jossa Merikarhut voivat tuoda vieraita tutustumaan toimintaan ja saaritukikohtiin. Kiitos vielä Markulle ja Tarjalle tästä mahdollisuudesta.   

Alla yhdistyksen sivuilta kopioitu esittely yhdistyksen toiminnasta:

MERIKARHUT - SJÖBJÖRNARNA ry

Merikarhut on eri-ikäisten matkapurjehtijoiden yhdistys, joka kannustaa jäseniään matkapurjehdukseen perhemiehistöin. Talvisin järjestämme erilaisia vierailuja ja koulutusiltoja - veneilykaudella nautimme purjehduksesta oman venekunnan parissa sekä yhteisissä tapaamisissa ja eskaadereissa. 

Merikarhut ry on Suomen suurin matkapurjehdusyhdistys sekä jäsenmäärällä että venemäärällä mitattuna. Mukana on noin 2 750 purjehtijaa. Veneitä rekisterissämme on 1 200 eli joka kymmenes pursiseuraan kuuluva purjevene on myös merikarhuvene.

Vuosikymmenten aikana yhdistys on hankkinut kattavan satamaverkoston, joka ulottuu Kotkasta Uuteenkaupunkiin. Satamat pidetään kunnossa talkoohengellä.

http://www.merikarhut.fi/

Perjantaina purjehdittiin Högsåran kyläsatamaan jossa oltiin laiturissa toisen SO36i:n vieressä joka oli Virolaisessa omistuksessa. Käytiin kylällä kävelemässä ja rantapuodista suklaata ostamassa, Emmy kävi vielä uimassakin. Aamulla lähdettiin Kasnäsiin tankkaamaan vettä ja dieseliä ja sen jälkeen suunnattiin keula kohti ensimmäistä kohdetta. Markku opasti puhelimessa satamaan ajon joka oli "hiukan" jännittävä johtuen edellisen kesän traumaattisesta onnettomuudesta, vieläkin olen hiukan säikky matalissa ja karikkoisissa vesissä. Satama oli erittäin suojaisassa laguunissa jossa oli muutama merikarhuvene laiturissa, laiturin olivat uudet ja siistit, koko saari oli hyvin hoidettu ja heti näki että purjehtijat ovat tehneet itselleen sataman. Kaikki oli viimeistä yksityiskohtaa myöden mietittyä. Ihmiset olivat ystävällisiä ja olo oli heti kodikas. Mainittakoon vielä että ennen saareen tuloa minua kieltämättä hiukan jännitti miten meihin suhtaudutaan koska emme ole jäseniä, mutta pelkoni oli täysin aiheeton, meidät otettiin hyvin vastaan ja porukka oli mukavaa. Käveltiin saaren ympäri ja tutustuttiin myös saaren länsipuolella olevaan satamaan joka myös oli suojaisa ja hyvin hoidettu. Päivällä tuli vielä kova sadekuuro ja ukkonen päälle jonka aikana syötiin ja iltapäivällä lähdettiin seuraavaan tutustumiskohteeseen. Seuraava kohde oli ulkomeren laidalla ja saaresta näkyi Bengtskärin majakka. Paikka oli karun kaunis ulkosaariston saari jossa suojaisa satama, tukevat laiturit. poijut ja tietysti sauna ja tupa. Illalla tuli pari muutakin venettä ja tunnella oli rauhallinen ja ystävällinen. Näin huonounisena täytyy myöntää että oli mukava olla satamassa jossa kukaan ei huudata musiikkia, huuda ja räyhää illalla vaan kaikki saa nukkua rauhassa.

Kaiken kaikkiaan meille jäi todella positiivinen kuva Merikarhuista ja satamista joissa kävimme, kaikesta näki että purjehtijat ovat tehneet satamat purjehtijoille, satamat oli suojaisia ja hyvillä paikoilla. Ihmiset olivat ystävällisiä ja meidät otettiin hyvin vastaan. Ja näin Suomenruotsalaisesta näkökulmasta oli myös positiivista että yhdistys on täysin kaksikielinen.

Högsåran kyläsataman kahvila

Jokaisessa satamassa on vieraskirja johon satamaan tultaessa käydään kirjautumassa

Miniloma Tallinaan

7.-11.8.2014

Susanne sai töistä pari päivää vapaata ja päätettiin käydä katsomassa elokuista Tallinaa. Torstai iltana oli kotisataman päällä kova ukkonen jota odotellessa syötiin veneessä ja kun ukkonen oli mennyt irroitettiin köydet n 18.30 ja lähdettiin purjehtimaan kohti Tallinaa, tarkoitus oli purjehtia suoraan Tallinaan jos tuulet vaan ovat suotuisia. Kevyessä kelissä tultiin ja Hangossa oltiin yhden jälkeen yöllä. Hangon selällä sattui pelottava läheltäpiti tilanne kun yli 60 jalkainen huvijahti tuli vissiin autopilotilla vastaan ilman tähystystä ja kun se viime hetkellä huomasi meidät, siis huomasi kun valaisin heittimellä suoraan sisälle veneeseen! rupesi se yllättäin väistämään samaan suuntaan kuin mekin no me purjeilla 5 solmua se koneessa 25solmua tuli jo tosi lähelle ennenkuin tajusi väistää oikeaan suuntaan. Oli kyllä pelottava tilanne! Olisiko kuitenkaan iso vahinko jos tuollaisten laitteiden kuljettamiseen tarvittaisiin muutakin kuin paksu lompakko?!? Uni voitti purjehdusinnon ja päätettiin pysähtyä Hangossa nukkumassa muutama tunti. Oli haasteellista manoveerata pimeässä satamassa jossa paljon veneitä mutta hyvin päästiin laituriin ja nukkumaan. Aamulla lähdettiin kohti Tallinaa joka häämötti 67nm päässä idässä. Mukavasti tultiin ensin slööriä 5-7solmua ja iltapäivästä suoraan myötäistä 4-5solmun vauhtia. Perillä oltiin klo n. 20.00. Old city marina oli täynnä joten mentiin Noblesserin satamaan joka on muutama maili länteen. Satama oli alkeellinen, ei löytynyt suihkuja ei satamakonttoria ja laivojen swalli tuli suoraan sisään, oli siinä hatussa pitelemistä mutta ei jaksanut Piritaankaan siirtyä kun jo kello oli paljon ja väsytti. Ihme ja kumma nukuin ihan kohtuullisesti vaikka meno oli melkoista. Aamulla lähdettiin jo klo 8 Old city marinaan odottamaan josko joku lähtisi merelle ja meille vapautuisi paikka. Ja eihän siinä tarvinnut kuin puoli tuntia odotella kun paikka vapautui ja päästiin laituriin. Satama on ihan hyvällä paikalla ihan keskustan kupeessa mutta satama maksu oli palveluihin nähden "pikkuisen" korkeahko, 45 EUR/yö. En ole sitten Portugalin Cascain sataman maksanut satamapaikasta näin hyvää hintaa. No kontissa olevasta saunasta sai ihan hyvät löylyt :)

Käveltiin ympäri kaupunkia ja käytiin syömässä ja ostoksilla. Selkä oli jo niin kipeä ettei oikeen kävely enää onnistunut joten jän hetkeksi veneeseen lepäämään kun neidistö jatkoi kaupungin tutkimista. Mukava päivä, hyvää ruokaa ja hieno ilma. Lauantai vierähti kuin siivillä. Sunnuntaina lähdettiin aamusta takaisin kohti Hankoa pläkässä moottoroiden, voi voi oli kyllä tylsä reissu jurnuttaa 67nm moottorilla mutta minkäs teet. Kun satama näkyi tilasin Classic pizzasta pitsat ja juuri sopivasti saatiin vene kiinni ja pitsat haettu ennen pitserian sulkemisaikaa. Syötiin pizzaa sitloodassa auringon laskiessa kaupungin yllä. Maanantaina SE-S tuulessa vauhdikkaasti kotiin. Hangon selällä tuli joku kilpapurjehdus eskaaderikin vastaan, ei selvinnyt mikä kisa.

Kaiken kaikkiaan oli mukava miniloma ja purjehtia sai taas yli 200nm ja avomerelläkin hiukan :) kyllä sielu lepää avomerellä, ei voi muuta sanoa.

Yöpurjehduksessa on aina sitä jotain, jotain jota ei sanoin voi kuvata, rauhaa ja seesteisyyttä.

Hangon satamassa perjantai aamulla

Naissaari

Noblesserin satama

Old city marina